Tänään on ollut melkoisen onnekas olo. Siihen taitaa tosin vaikuttaa se, että olen nukkunut kaikki univelkani pois, mutta silti, hyvinkin tervetullut tunne. Olen aina ollut semmoinen romanttisen optimistinen. Pidän tästä piirteestä itsessäni, koska vaikka kuinka syvällä ollaan tai kuinka toivoton on elämän tilanteeni (uskokaa, olen melkoisen kokenut varsinkin näissä vastoin käymisissä, ehkpä kirjoitan niistä joskus omansa postauksen) niin vankka uskomus tulevaan pistää puskemaan eteenpäin. Ja keskellä sitä kunkin omaa suotansa niin aina pitäisi muistaa pikkasen omaa itseäänkin ja hemmotella tätä raskaan tien kulkijaa. Sillä muuten loppuu voimat ja energia.

Itse nautin eniten pikkujutuista elämässä. Perhe ja ystävät ei ole pikkujuttuja, mutta esimerkiksi ilman suurempia kommelluksia sujunut arkipäivä on ihan mahtava juttu ja saatan sytyttää illalla lasten mentyä nukkumaan kynttilät, keittää mahottoman ison kupin teetä (joskus hurjastelen ja otan lasin viiniä) ja syvennyn esimerkiksi hyvään leffaan, piirustamiseen tai teen ihan mitä huvittaa, kunhan se tuottaa välitöntä mielihyvää. Itsensä palkitseminen on se mitä ei mun mielestä pidä koskaan unohtaa. Ja se, jos ystävä tai läheinen jotenkin muistaa sinua, niin siitäkin kannattaa ottaa ihan kaikki mahdollinen irti. Minulle eilen soitti naapuri, johon olen vasta tutustunut ja hän kertoi että heillä on ylimääräinen pesukone ja koska oli viimekerralla ollut puhetta taloyhtiön toimimattomista pesutupapalveluista niin hän päätti tiedustella että olisiko minulla kenties tarvetta ihan ikiomalle koneelle. Asia johti toiseen ja nyt minulle tulee oma pikku kone tänne omaan pikku kotiini. Sillä on mieletön impakti arkeeni, pesutupa (ah, se pesutupa, aina on jokin kone rikki!) vie koko illan aikaani ja nyt voin pestä pyykkiä vähän joka ilta eikä minun tarvitse uhrata esimerkiksi kokonaista päivää lasteni kanssa johonkin pyykkihuoltoon. Mutta siis, ajatella, tämä uusi tuttavuus on miettinyt minua, olen siis ehkä ihan mukava tyyppi hänen mielestään (egoa hivelevää, hivelkää egoanne aina välillä, se tekee hyvää) ja hän on semmoinen ihminen josta itsekin pidän, hyväntahtoinen, ajatteleva ja lempeä, näin ensiraapaisulla. Ehkä mekin ystävystytään, ja jos ei, niin ainakin minulla on uusi mukava tuttavuus naapurustossa. Tulevaisuudessa on aina jotain hyvää, pitää vain osata katsoa asioita oikealta kantilta.

Mutta nyt, ostin ihan iltaani varten kynttilöitä ja viini on kylmenemässä. Olen selvinnyt raskaasta viikosta, olen selviytyjä muutenkin rankasta vaiheesta elämässäni, tulevaisuudessa on kaikkea jännitävää ja kutkuttavaa ja minulla on uusi lempisarja netissä. Tämä ilta on ihan vain mulle omistettu, olen kaiken hemmottelun arvoinen ...ja ensiviikosta on tulossa helvetillinen, mutta ei ainakaan tarvitse pyykkituvalle uhrata yhtä iltaa. Ilo siitä!