Mä aloin varovasti miettimään seura-elämääni ja laitoin ilmoituksen eräälle nettisivustolle. Uhh, ja mä niin tiedän että nyt piti olla vain ihan yksikseen ja rauhoittua ja antaa omille mietteille aikaa, mutta, on ihan liian vaikeaa olla vain yksin. Varsinkin silloin kun lapset ovat isällänsä niin silloin iskee vähän liiankin yksinäinen olo. En ehkä ihan vielä ole sillä mielellä että etsisin semmoista palavaa rakkautta ja pysyvää kumppanuutta, vaan vähän semmosta sutinaa, jotain uusia kasvoja ja tuttavuuksia elämääni. Ja täytyy nyt ihan rehellisesti myöntää, että naisen rintoja on kauhea ikävä, että en laittaisi pahakseni jos semmoiseen tulisi tilaisuus.
Jännä juttu ajatella kuinka on omat halut ja kiihotuksen kohteet muuttuneet. Miehiä aikasemmin halusin, mutta lähinnä ne oli semmoisia valloituksia, seksi ei oikein koskaan ollut se mitä halusin, vaan se itse tieto siitä että olisin saanut olisi ihan hyvin riittänyt, mutta usein sitä oli semmoisessa tilanteessa, että vaikea olisi ollut alkaa änkyttämään etten enään haluaisikaan, kun toinen oli jo juhlakunnossa. Entinen mieheni sai ensimmäisenä miehenä (ja lista oli pitkä ennen häntä) mulla himot kattoon fyysisellä olemuksellaan, riitti kun katsoin jotain lempikohtaani hänessä niin olin valmiina painimaan, mutta muuten en koskaan oikein innostunut miesten fyysisitä avuista. Naiset sen sijaan, huh! Rinnat ja takapuoli, niska, huulet ja kädet, reidet ja ihan kaikki. Miehet tuntuu jotenkin tylsiltä nykyään, naisissa on enemmän kaikkea kivaa fyysisesti, enkä nyt esineellistä ketään, totean vain että naiset ovat omasta mielestäni fyysisesti kiinnostavampia. Miehenkin fysiikka on ihanaa, ja joillakin suorastaan veistoksellista, sitäkin ihailen ja miehet ovat komeita ja kauniita myös, naisissa on vain sitä jotain mikä sytyttää tuolla toisessakin päässä ajatuksia.

Itse en lämpeä hirveän isoille naisille, mutta en ole myöskään semmoinen joka katsoo vain missejä. Jos joku nainen kantaa itsensä varmasti ja on sinut itsensä kanssa niin silloin sillä kropan itse muodolla ei ole niin väliä vaan silloin tietää että hän nauttii aidosti kaikesta eikä vain keksity yrittämään näyttämään nätiltä tai kuulostamaan oikealta sänkyhommissa. Mä itse olen saanut osani raskauksissa eikä minulla todellakaan enää ole mitkän kimmoisat omenarinnat tai pystypylly, mutta mä katsonkin näitä asioita vähän toisenlaisetsa kulmasta, me ollaan kropan kanssa kuljettu melkonen matka ja vähän ryppynen masu tai pikkasen paikaltansa valahtaneet rinnat ja takamus on merkkejä näistä koettelemuksista. Mä olen taistellut sairaalassa elämästäni muutaman kerran, olen kantanut ja imettänyt kahta elämäni suurinta ihmettä, mä olen kömpinyt vartaloni kanssa ylös kuvainnollisesti ojasta useammankin kerran ja me ollaan oltu aika hyvä tiimi, kaikki mikä tässä koko mahtavassa varressani näkyy on voitonmerkkejä tai sotahaavoja jostain ja mä ainakin pidän tästä mitä mulla on, siksi mä tykkään antaa kropalle jotain takasinkin välillä, huoltoa ja rakkautta, eli liikuntaa ja hyvää ravintoa (toisinaan hemmottelen mieltäni, eli laiskottelen ja napsin suklaata), sitäpaitsi jos joku osaa ja viitsii etsiä, niin tästä kehosta löytyy ihan mahtavia paikkoja ja kohtia joista mut saa ihan kuumaksi, ei semmoista missään tapauksessa kannata hävetä tai piilotella, jäisi vielä ilman hekumaa kokonaan :D